fi_logo2_150px.jpg
— Uutisia Ranskanmaalta —
Tammikuu 2014

 

Ohessa löydät France Infon, Expatrian perinteisen uutiskatsauksen suomeksi. Kuten tunnettua Ranskan poliittisilla ja talouselämän näyttämöillä tapahtuu paljon. Tapahtumat noudattavat helposti tunnistettavaa kaavaa, jossa esim. poliittisen johtajan suosio romahtaa hänen yrittäessä ryhtyä tarpeellisiin mutta epäsuosittuihin toimenpiteisiin. Tai että ranskalaiset protestoivat kovaäänisesti valtakoneiston määräyksiä vastaan.

Kuten ennenkin,  jokainen meistä voi löytää artikkeleista yhtä sun toista ajankohtaista asiaa ravinnoksi omalle sisäiselle fransmannilleen.

 

Viinejä myytävänä

Ranskan hallitus ottaa käyttöön äärimmäiset keinot talouskriisissä: Pääministerin viinikellarista pistetään myyntiin 1400 viinipulloa. Pullot on säilytetty luonnollisesti parhaimmissa mahdollisissa olosuhteissa. Hienoimmista viineistä voidaan mainita laatikolliset  Château Mouton Rothschildia vuodelta 2000 ja pullo Romanée Contia vuodelta 2004, joka laitetaan myyntiin 5500 euron huippuhintaan.

Toimenpiteellä on tiettyjä poliittisen pisteidenkalastelun piirteitä François Hollanden hallituksen taholta, sillä myynnillä haluttaneen näyttää hallituksen jakavan taloudellisten ponnistelujen taakkaa kansan kanssa. Hollanden edeltäjälle Nicolas Sarkozylle juuri taitamattomuus samaistua kansaan osoittautui jonkinlaiseksi Akilleksen kantapääksi, sillä häntä syytettiin useampaan otteeseen kerskakulutuksesta. Jo presidentti Hollanden astuessa virkaansa hän leikkasi näyttävällä tavalla omaa ja ministereidensä palkkaa.

Uhraukset eivät kuitenkaan ole auttaneet, sillä François Hollanden suosio on tippunut ennenarvaamattomiin pohjalukemiin. Lue presidenttiä käsittelevä artikkeli alempana.

 

Presidentin hiipyvä suosio

François Hollanden vuoden 2012 presidentinvaalikampanja saattoi monelle Ranskan ulkopuoliselle tarkkailijalle vaikuttaa hieman oudolta.  Monet EU-maat naapuristossa kamppailivat vakavien talousongelmien kanssa, jotka vaativat raskaita leikkauksia ja yhä korkeampaa eläkeikää jne. Ranskallakin oli niskassaan isot taloudelliset epätasapainot, mutta tämä hädin tuskin näkyi Hollanden kampanjassa. Leikkauksista ja säästöistä ei juuri puhuttu, vaan kansalle luvattiin ennemminkin maita ja mantuja ja tietyille jopa alennettua eläkeikää.

Toukokuussa 2012 monet ei-sosialistiset arvostelijat, jopa yksittäiset yritysjohdon edustajat, ottivat mielissään vastaan Hollanden vaalivoiton. Nicolas Sarkozy oli liukunut poliittisesti yhä oikeammalle tavoitteenaan houkutella Front Nationalin kannattajia, mutta epäonnistui tässä yrityksessä. Hän saapui poliittiselle näyttämölle kuin myrskytuuli tehtävänään ravistella vakiintuneita valtarakenteita ja samalla uhmata suuryritysten intressejä. Saavutukset jäivät kuitenkin varsin vähäisiksi. Ranskalaiset sanoivat haluavansa merkittäviä muutoksia, mutta osottautui kuitenkin, että merkittäviä muutoksia oltiin valmiita hyväksymään vain niin kauan kuin ne koskivat muita ranskalaisia eivätkä itseä.

Sarkozy oli onnistunut impulsiivisella johtotyylillään ja  ihastuksellaan näyttäviin statussymboleihin saamaan vastaansa suuren osan väestöstä. Hän ihannoi varakkaita ystäviä, minkä tiedotusvälineet ja monet ranskalaiset näkivät uusrikkaana piirteenä ja piittaamattomuutena kansan hyvinvoinnista.

Hollandesta tuli sosialistipuolueen ykköskandidaatti sen jälkeen kuin siihen mennessä ykköskandidaatin paikaa pitänyt Dominique Strauss-Kahn yllätettiin pöksyt kintuissa, sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti.

Monet Hollandeen uskoneet liberaalit näkivät vihdoin mahdollisuuden Ranskan uudelleenjärjestelylle. Ranskassa todetaan usein, että loppujen lopuksi vain vasemmisto pystyy viemään läpi uudistuksia. Sosialistiset kannattajat ja ammattijärjestöt eivät lopulta asetu uudistuksia vastaan, ja heikolle kommunistipuolueelle ja vallankumouksellisella vasemmistolle ei jää vaihtoehtoa.

Mutta nyt olisi analyyttisen ja järjestelmällisen Hollanden vuoro nousta valtaistuimelle. Hänellä oli takanaan loistava opintohistoria kolmesta eri eliittikoulusta: Science Po:sta, HEC:stä ja ENA:sta ( josta hän valmistui vuosikurssinsa kahdeksanneksi parhaana). Ranskalaiselle opintomenestys on kaikki kaikessa, ja sillä voi korvata monta muuta puutetta.

Hollande ei vaan koskaan ole ollut kovin karismaattinen. Vaalikampanjansa aikana hän pukeutui François Mitterandiksi,  toisin sanoen turhan isoihin vaatteisiin. Ylenpalttiset lupaukset, helppoheikkimäinen 75% vero suurtuloisille, harjoitellut suureelliset eleet ja äänenpainot, kaikki nämä olivat loppujen lopuksi vain vaalikampanjan ylilyöntejä - mutta samalla edellytys presidentiksi tulolle.

Seuraavaksi olikin vain tarkoitus tehdä se mitä Mitterandkin oli tehnyt ensimmäisellä vaalikaudellaan, mutta vielä paremmin: Ensimmäisenä vuotena tehtäisiin symbolisia uudistuksia kiitoksena vasemmistoäänestäjille ja sitten alkaisi varsinainen muutostyö. Paremmin kuin yksikään toinen ranskalainen Hollande oli analysoinut Ranskan teollisuuden korkeaa veroastetta ja laskevaa kilpailukykyä. Yksikään presidentti sitten vuoden 1974 ei ollut tasapainottanut valtiontaloutta. Hollande olisi nyt uhmaava tätä alijäämää.

Toki tehtävään onnistumiseen tarvittiin kokenut tasapainoilija. Kuka olisikaan sopinut tehtävään paremmin kuin François Hollande, joka yhdentoista vuoden ajan oli pitänyt kurissa kaikki sosialistipuolueen eri suuntaukset?

Tällä kertaa ei kuitenkin käynyt niin onnistuneesti, pikemminkin päinvastoin. Hollande on onnistunut ennätysajassa kääntämään vastaansa kaikki poliittiset ryhmät ja yhteiskunnan eri kerrokset. Hollande ei ole pystynyt välttämään niitä supistuksia ja leikkauksia, joista hän puhui hiljaisella äänellä vaalikampanjansa aikana, sillä Ranskan heikko taloustilanne on suorastaan pakottanut ryhtymään toimenpiteisiin. Hollanden suosio on pudonnut 20%:n paikkeille, tasolle jota yksikään edeltävä Ranskan presidentti ei ole saavuttanut.

Hollande ei ole ennen kaikkea pystynyt ruumiillistamaan sellaista auktoriteettiä ja karismaa, jota ranskalaiset odottavat presidentiltään. Tätä miestä pitää voida ihailla, vihata, pelätä, ja lisäksi hänen tulee lumota koko kansa. Korsikalainen lyhytkasvuinen Napoleon Bonaparte ja pitkänhuiskea ja askeettinen kenraali de Gaulle Lillen kaupungista onnistuivat tässä, joten ulkonäkö ei ole tärkeintä. Yhteistä heille on voima, persoona, vakaumus - mutta myös strateginen ajattelu ja visio Ranskasta. Tärkeää on maalata kuva yhteisestä, kaikkia koskevasta tulevaisuudesta. Draamantajua, mutta ymmärrettävällä tavalla. Vallalla ei ole pelkästään teknistä funktiota, vaan ehkä ennen kaikkea symbolinen. Hollanden kekseliäs temppuilu ja kompromissit eivät tee ranskalaisiin vaikutusta.

Pohjoismaalainen yhteisymmärryksen malli toimii Pohjolassa, sillä alueella vallitsee yhteinen arvopohja. Jokainen on valmis muokkaamaan hieman mielipidettään. Tästä on varsinkin Konsensus-Ruotsi tunnettu. Ranskassa onkin sitten toisin. Maassa, jossa vastakkaiset mielipiteet ja käsitykset taistelevat jatkuvasti keskenään, on tarvetta vahvalle johtajalle, joka osaa päättää.

Tätä taitoa tarvitaan vaikka ministeri-istunnossa, johon osallistuu ultraliberaali oikeusministeri Christiane Taubira ja auktoritäärinen sisäministeri Manuel Valls. Idealistisen, hallituksen toimenpiteitä välillä kritisoivan ympäristöpuolueen ja elinkeinoelämälle suosiollisen valtiovarainministerin Pierre Moscovicin pito samassa hallituksessa johtaa nopeasti vaikeasti tulkittavaan politiikkaan. Puoli askelta eteenpäin, kaksi taaksepäin.

Budjettivajeen pienentäminen on välttämättömyys 40 velaksi eletyn vuoden jälkeen.  Tämä toimenpide ei tee kenestäkään suosittua. Mutta toimenpiteet rajoittuvat lähestulkoon päivittäisiksi käyneisiin veronkorotuksiin. Kansan keskuudessa nousee raivo. "Rehellinen veronmaksaja" puristaa kouransa nyrkkiin. Yhä useammin kuulee: "Tämä ei voi jatkua! " Mutta rakenteelliset muutokset kävivät liian hankaliksi jo ennen kuin ne aloitettiinkaan.

Mitä nyt sitten tapahtuu? Ranskalaisessa politiikassa ketään ei voi pyyhkiä pois laskuista ennen kuin kyseinen henkilö on kuollut, tapasi hienovarainen François Mitterand sanoa. Uusia presidentinvaaleja ei tule ennen vuotta 2017. Sitä ennen pidetään kunnallisvaalit maaliskuussa 2014 ja Eurooppa-vaalit kesäkuussa. Sosialistipuolueen suosion odotetaan kummassakin tapauksessa laskevan katastrofaalisiin lukuihin.

Porvarillinen UMP ei odottane vaaleja kuitenkaan suurella innostuksella. Puolueen rikkonaisuus suurten itsekeskeisten valtataistelujen jälkeen sekä uskottavan politiikan puute tekevät puolueesta heikon. Jos vaalit pidettäisiin nyt, voittaja voisi olla Marine Le Pen ja hänen Front National-puolueensa, joka vastaa Ruotsissa sverigedemokraatteja ja Suomessa perussuomalaisia. Front Nationalista on tullut entistä salonkikelpoisempi puolue, jonka kannatusluvut näyttävät jatkavan nousuaan. Tämä estänee Hollandea hajoittamasta eduskuntaa ja järjestämästä uusia vaaleja.

 

Korkean verotuksen Ranska ja Belgia

Pohjoismailla on pitkään ollut maine olla maailman korkeimpien verojen maita, erityisesti Ruotsilla, jossa veroaste (verojen kokonaismäärä BKT:stä) on pysynyt pitkään yli 50%:ssa.

Pohjoismaat ovat toki edelleen korkealla vertailussa, mutta Tanska on ottanyt nyt paikan maailman korkeimman veroasteen (48%) maana. Allianssihallituksen toimenpiteet Ruotsissa ovat alentanet kokonaisveroasteen 44,3 %:iin, jolla maailmanlaajuisessa vertailussa saavutetaan neljäs sija, juuri ennen Suomea (44,1%). Norja on vertailussa seitsemäs 42,2 %:n veroasteella.

Sitävastoin Ranska ja Belgia ovat onnistuneet kivuta muiden Pohjoismaiden kuin Tanskan ohi, sillä niiden verotusaste on nyt 45,3%. Talouskriisin mainingeissa monessa vaikeuksissa olevassa maassa on keskitytty julkisen sektorin kustannussäästöihin. Ranskassa ja Belgiassa huomio on enemminkin ollut verojen nostossa, jonka seurauksena kokonaisveroaste onkin noussut.

Kehityssuuntakaan ei näytä kovinkaan hyvältä, varsinkaan Ranskan osalta. Edellä mainitut luvut, vaikka tuoreita ovatkin, ovat vuodelta 2012. Hollanden hallitus on nostanut monia veroja vuoden 2013 aikana, jotka nostanevat kokonaisverotusastetta, kunhan vain uudet luvut valmistuvat.

Esimerkiksi Saksassa kokonaisveroaste on 37,6%,  Isossa-Britanniassa 35,2%, Espanjassa 32,9% ja Sveitsissä 28,2%. Jopa Kanadassa, jota monet amerikkalaiset pitävät tuhlailevana hyvinvointivaltiona, verotusaste on 30,7%, ja USA:ssa vain 24,3%.

 

Punamyssyjen vallankumous – vero, joka oli liikaa Bretagnelle

25 000 mielenosoittajaa punaisine myssyineen, eturintamassaan sekä ammattiliittojen että yritysten johtoportaan edustajia. Palavia tieliikenteen maksuasemia ja kukkakaalikekoja moottoritiellä. Kelttien jälkeläiset Bretagnessa, Ranskan länsiosassa, sanovat järkähtämättömästi EI Ranskan hallituksen kaavailemalle kuorma-autokuljetusten maksujärjestelmälle.

Punaiset myssyt eivät tällä kertaa symbolisoi Ranskan vuoden 1789 vallankumousta, jolloin Bretagne asettui kuningas Louis XVI:n puolelle. Puhutaanhan nyt Ranskasta, jossa historia on aina varsin elävää, ja punaisille myssyillekin löytyy toinen selitys vuodelta 1675, jolloin Bretagnen maanviljelijät nousivat kapinaan kuningas Louis XIV:tä vastaan, tämän halutessa kerätä uusia veroja Hollantia vastaan käytävän sodan rahoittamiseksi.

Presidentti Sarkozyn hallitus uskoi vuonna 2008 löytäneensä tavan kerätä rahaa junaverkoston kehittämiseksi ja samalla rajoittaa kuorma-autoliikenteen maanteitä ja luontoa kuluttavaa vaikutusta. Presidentti Hollande, jonka kokoamaan hallitukseen myös vihreät lukeutuvat, jatkoi aloitettua työtä Ecotaxen kantamiseksi, joksi tätä tieveroa kutsutaan. Kuten usein Ranskassa, on järjestelmä hyvin monimutkainen erilaisine tietulleineen 15 000 kilometrin tieverkostolta ja jokaiseen kuorma-autoon asennettavina rekisteröintilaitteineen. Jo pelkästään näitä laitteita pitää hankkia 600 000 kappaletta. Ja lisäksi tarvitaan kameroita peittämään koko Ranskan tieverkosto. Kuljetusliikkeiden kustannuksia tämä nostaisi 3-4 %:lla, joista osa voitaisiin laskuttaa edelleen kauppaketjuilla. Todellinen ”Usine à Gaz”, kuten ranskalaiset toteavat usein järjestelmästä tai asiasta, joka on niin monimutkainen että se muuttuu tehottomaksi.

Mutta hallitus unohti laskelmissaan päättäväiset bretagnelaiset, joiden luokse pikajunaverkosto ei ylety ja, jotka asuvat kaukana Pariisista, jonka kauppoihin ja ravintoloihin he kuitenkin toimittavat kalansa, osterinsa ja vihanneksensa. Kaikki vuonna 2013 kansalaisiin kohdistuneet uudet verot ja veronkorotukset, summa joka ylittää 40 miljardia euroa, on Bretagnen nouseveden tavoin saanut raivon nousemaan kansalaisten keskuudessa. Ecotaxe-vero on heille kuuluisa viimeinen pisara.

Suurella päättäväisyydellä, Bretagen lipuin ja veitikkamaisella protestivimmalla varustettuna he sytyttivät palamaan vihatut ja kalliit tietullien laskemiseen tarkoitetut metalliportaalit ja uhoivat kelttinyrkkeineen keskushallinnon suuntaan. 

Ranskassa tämä saattaa olla kipinä, joka sytyttää kansallisen ruutitynnyrin. Hollande hallituksineen peräntyy hieman aikeissaan, mutta eivät luovu verosta, jota tarvitaan kipeästi valtion tyhjenevään kassaan. Bretagne pysyy vastarinnassaan vakaana. Jatkoa seuraa, mutta vielä emme tiedä millaista. Helppoa ulospääsyä tilanteesta ei kuitenkaan ole.

 

Rintaimplantista vankilatuomio 

Poly Implant Prothèsen (PIP) perustaja Jean-Claude Mas, 74, on tuomittu neljän vuoden vankilatuomioon, 75 000 euron sakkoihin ja elinikäiseen elinkeinokieltoon. Masin mielestä suuri mediahuomio johti liian kovaan tuomioon ja hän aikoo tehdä valituksen.

Noin 400 000 naisen 65 eri maassa uskotaan saaneen kyseisen implantin, joka monessa tapauksessa on vuotanut tai todettu halkeilevaksi. Implantti on ollut käytössä myös Pohjoismaissa. Ranskassa 16 000 naista on poistattanut implantin.

 PIP käytti mm. teollisuussilikonia osassa implanttejaan. Osan implantteja on taasen todettu sisältävän muita implantteja enemmän tiettyä kudoksia ärsyttävää ainesosaa. Ruotsin lääkevalvontavirasto on todennut implantit mekaaniselta kestävyydeltaään muita heikommiksi, joten halkeamisen riski on suurempi. Virasto on tästä syystä suositellut 4000 naiselle Ruotsissa implantin poistamista. Suomessa PIP-implantteja on käytetty vähän.

 

Ranskan luksusteollisuus muutoksen kourissa

Ranskan vientiteollisuus ei vedä erityisen hyvin. Toisaalta tietyt toimialat, kuten teknologia- ja luksusteollisuus käyvät kovilla kierroksilla. Luksusteollisuus pitää sisällään monta pienempää toimialaa kuten esimerkiksi muodin, hajuvedet, korut, kellot, nahkatavarat, viinin, alkoholin ja hienostuneet ruokatavarat.

Pernod Ricard, ruotsalaisen Absolut-vodkan omistaja muutama vuotta sitten tapahtuneen yrityskaupan myötä, kuuluu osittain tähän luksustoimialaan. Toimialaan kuuluu myös monta pienempää perheomisteista viinejä, shampanjaa ja konjakkia käsityömäisesti tuottavaa yritystä, joiden tuotteet muodostavat ison osan luksustuotteiden viennistä.

Ranskan luksusteollisuus vetoaa erityisesti unelmiin ja haavekuviin, jota ranskalaiset itse kutsuvat  ”the French Touch”-ilmiöksi. Elämäntapa, jonka ymmärretään käsittävän öiset kävelyt tähtitaivaan alla, Pont Alexandre III –sillan ylityksen yksin tai miellyttävässä seurassa Pariisin kuuluisassa hämyisessä valossa. Kauniit naiset musliinikietaisutakeissaan kantavat uskomattoman suuria käsilaukkuja, kun taas miehet pukeutuvat hieman häilyvään muotiin (kuten presidentti Hollande), jonka vaikutteet on saatu Italiasta ja Englannista. Kaikki tämä kiedottuna hienostunen parfyymin tuoksuun ja visioihin sopimattomista seikkailuista.

Lontoo on ennen kaikkea herrainmuodin kaupunki, kun taas Pariisi symbolisoi naisten charmia. Dickens oli oikeassa kaupunkien kontrasteista ”Tale of Two Cities” –kirjassaan.

Pariisissa kuitenkin käy kaksinkamppailu kahden muotimiehen, herrojen Arnaud ja Pinault välillä, taiteenkeräilijijöitä ja teollisuuspatruunoita kumpikin. Bernard Arnaud:n omistama LVMH (Louis Vuitton Moët Hennessy) on lähes kolme kertaa suurempi kuin François Pinault:n omistama konserni, entiseltä nimeltään PPR (Pinault-Printemps-Redoute), joka nykyään tottelee hieman outoa Kering-nimeä, joka taasen symbolisoi huolenpitoa, ”caring”. Perustajan poika François-Henri Pinault toimii yrityksen operatiivisena johtajana.

Molemmat patruunat ovat onnistuneet kasvattamaan ja hankkimaan useita eri luksusmerkkejä. LVMH:n lippulaiva on luonnollisesti Louis Vuitton, mutta myös Givenchy, Donna Karan ja Kenzo. Keringillä on Gucci mutta myös Yves Saint-Laurent (YSL) ja Balenciaga.

Molemmat ryhmät ovat vahvistaneet globaaleja tuotemerkkejään ja koordinoineet myyntiä ja vientiä, samaan aikaan kun on ollut luotava helposti muistettavia ja toisistaan eroavia luonteenpiirteitä kullekin merkille korkean profiilin suunnittelijoiden avulla. Nämä ovat usein hyvinkin eksentrisiä ja monessa tapuksessa hankalasti käsiteltäviä englantilaisia. Itse he pukeutuvat kuin ”clochards” (kaduilla ja siltojen alla elävät pummit), mutta omaavat varsin nirson maun.

Kolmas toimija on itsenäinen Hermes, elegantti muotiteollisuuden peruspilari, jonka omistaa suureksi osaksi Dumaksen perhe, joka taas tunnetaan lähinnä vanhanajan hienovaraisuudestaan. 

Useimmat ranskalaiset toimialat odottavat Aasian markkinoiden, varsinkin Kiinan, pelastavan kysynnän juuri kyseisellä alalla. Näin tekevät autoteollisuus, rakennusteollisuus, kaivosteollisuus jne. Ja tietenkin myös luksusteollisuus. 

Kiinalaiseen luksusmarkkinaan vaikuttaa tällä hetkellä parikin eri suuntausta. Ensinnäkin Kiinan valtiovalta on päättänyt pistää lopun kalleille lahjoille, joita yritysjohtajat kumarrellen jakoivat toisilleen tai valtiollisille päätöksentekijöille enemmän tai vähemmän peiteltyinä lahjuksina. Ei enää kristallisia konjakkipulloja 1800-luvulta tai pölyisiä viinipulloja, joiden vuosikerta kiinaksi muistutti menestystä ja onnea tuovaa taianomaista symbolia. Tämä uusi rajoitus on aiheuttanut vaikeuksia esim. luksuskellojen viennissä.

Toinen suuntaus on kiinalaisen kuluttajan tottumusten muuttuminen uusrikkaasta bling-bling kerskakulutuksesta hienostunempaan ja hienovaraisempaan luksukseen. Tavaramerkin nimen ei tule enää näkyä suurella laukkujen, kravattien ja takkien kyljessä. Tavaramerkin näkyminen on mm. Louis Vuittonin erityispiirre.

Nyt kaiken pitää olla hienovaraista ja hyvin tehtyä, ja varsinkin vanhaan Eurooppaan halutaan identifioitua. Tämä suuntaus avaa ovia hienovaraisille luksusmerkeille kuten Hermekselle, kun taas Louis Vuittonista on tullut hieman vulgaari merkki. Bernard Arnaud yritti hiljaisesti ostaa Hermeksestä ison osan, mutta Dumaksen pehe iski takaisin ja esti tämän yrityksen

Nyt LVMH-ryhmittymä on päättänyt seurata tätä suuntausta ja Arnaud:n poika otti  johtaakseen pari vuotta sitten Berlutin, klassisen miesten kenkiä valmistavan yrityksen. Valikoimaa on lisäksi laajennettu räätälöityjen pukujen puolelle Arnysin ostolla. Toimenpiteillä tavoitelllaan hienovaraisen ja hyvin tehdyn muodin mainetta – ja hintojen voimakasta nostoa. Tähänhän tuotemerkkistrategia tähtää.

Ranskan luksusteollisuus näyttää mitä Ranska pystyy saavuttamaan markkinastrategialla, laadulla ja markkinoiden muutokseen sopeutuvalla nopealla reagointikyvyllä. Toivottavasti tämä inspiroiva esimerkki antaa myös tietä muille teollisuuden aloille.

 

Zlatanista Vuoden Mies

Puolentoista pelikauden jälkeen PSG-paidassa Zlatan Ibrahimovic on totisesti kotiutunut Pariisiin ja tehnyt itsestään pariisilaisten jalkapallotähden. Harvalta ranskalaiselta on jäänyt huomaamatta ”ruotsalaisen” voittokulku Ranskan liigassa, sillä ensimmäisen vuotensa aikana PSG:ssä hän voitti maalitilaston ylivoimaisesti ja johti joukkueen ensimmäisen voittoonsa moneen, moneen vuoteen. Myös toisen pelikautensa aikana hän johtaa maalitilastoa 15 maalilla joulutauon alettua, kolmen maalin etumatkalla joukkuetoveriinsa Edinson Cavaniin.

”Ibra” kerää menestystä myös pelikentän ulkopuolella. Muotilehti QG  (Gentlemen’s Quarterly) valitsi hänet Vuoden Mieheksi. Lehti on miehille suunnattu muoti- ja elämäntapalehti, jonka omistaa mm. Vanity Fairia ja Vogueta kustantava Condé Nast Publications.

Vaikka Zlatan mielellään pysyttelee anonyyminä vapaa-ajallaan ja suostuu harvoin haastatteluihin, jotka koskevat jalkapallon ulkopuolista elämää, on hän suostunut suhteellisen avoimeen haastateluun GQ-lehdelle. Hän kertoo reportaasissa olevansa itse asiassa aika ujo ja välttävänsä seremonioita, joissa on noustava esiintymislavalle ja puhuttava isolle joukolle ihmisiä. ”Mutta poikkeuksellisesti suostuin nyt haastatteluun, sillä minua miellyttää ajatus olla Vuoden Mies, olenpahan voittanut taas jotain uutta.” toteaa Zlatan haastattelussa.

 

Intercultural Management

Liike- ja työelämän kulttuurierot Ruotsin ja Ranskan, kuten myös Suomen ja Ranskan välillä, ovat merkittäviä. Expatria Human Resources järjestää pääasiallisen rekrytointitoimintansa lisäksi säännöllisesti näitä kulttuurieroja käsitteleviä aamiaiskonferensseja Pariisissa.

Marraskuun 28. päiväna tällainen aamiaistapaaminen järjestettiin Svenska Klubbenilla Pariisissa, katso tarkemmin: http://expatria.fr/about-us/news/2013/breakfast-conference/ Hieman myöhemmin keväällä järjestettävässä aamiaisseminaarissa käsitellään erityisesti Suomen ja Ranskan välisiä kulttuurieroja.

Yksi aikaisemmista luennoitsijoista aikaisemmissa aamiaiskonferensseissä on Anders Fogelström, joka tekee työtään kulttuurien välisien johtamisen parissa ja samalla myös väliaikaisjohtajana. Hän on aikaisemmin toiminut ruotsalaisen tytäryhtiön toimitusjohtajana Ranskassa ja omaa kokemusta myös muissa maissa työskentelystä. Andersin saa kiinni numerosta +33 672772454 tai sähköpostitse anders.fogelstrom@gmail.com.

 

Rekrytointeja ranskankielisissä maissa ja Pohjoismaissa

Suunnitteletteko uusien johtajien tai myyntihenkilöstön palkkaamista ranskankielisessä maailmassa tai Pohjoismaissa? Ota yhteyttä Mikko Salmilahteen, Stefan Palmiin tai Louise Agermaniin, joko Expatrian Tukholman konttoriin +46 8 24 94 24 tai Expatrian Pariisin konttoriin +33 9 70 44 88 22. Saat heidät kiinni myös meiliosoitteesta info@expatria.fr

Expatria on ranskalais-pohjoismaalaisten rekrytointien markkinajohtaja jo 25 vuoden ajan. Lisätietoja Expatriasta sivulla www.expatria.com. Johtotason, myyntihenkilöiden ja insinöörien lisäksi rekrytoimme myös hallitusjäseniä, esimerkiksi Mannereuroopassa laajentumiseen tähtääviin yhtiöihin.